Veronkevennyshaaste - lahjoita verohelpotuksesi köyhäinapuun

Unettomana syntyvät usein parhaat ideat. Tällä kertaa saadusta on kollektiivista iloa heille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Ensin tausta. Plärättyäni Ylen uutisia puhelimella, pöyristyin taas kerran keskiluokan verohelpotuksista. Ihan kiva, että palkansaajat saavat lisää voita leivälle, jota liian moni syö kuivana tai homeisena. Tämä 0,5-1,2 prosentin veronkevennys palkasta ei silti vaikuta mitenkään ostovoimaan, toisin kuin sama summa köyhimmiltä leikattuna. Suurin osa keskiluokasta tai parempituloisista tienaajista ei tarvitse mihinkään muutaman sadan tai jopa tuhannen euron lisäansiota vuodessa, jos verrataan tilannetta kaikkein köyhimpiin. Toki on myös heitä, esimerkiksi suurperheellisiä, joilla jokainen lisälati tulee tarpeeseen. Heillä tilanne on luonnollisesti toinen kuin Mika Aaltolan säästövinkin maailmassa: voi säästää vaihtamalla samppanjan kuohuviiniin. Tosin Aaltolan mukaan kommentti oli asiayhteydestään irrotettu, kuten somekohut usein. Kuitenkin puhumme toisesta todellisuudesta kuin jääkaapin tyhjään valon katsomisesta. 


Ylelle kiitos lainauksesta hyvän asian puolesta. 



Itse pienituloisena jopa häpeäisin käyttää tuon lisäsumman itseeni tietäen, että vastaava summa on leikattu pois vähempiosaisilta. Vaikka toki voisin mieluusti ostaa summalla "köyhien samppanjaa" kaapin täyteen, lahjoitan enemmin verohelpotukseni heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Siispä veronkevennyshaasteeseen:

Oman veronkevennyksesi verran lahjoita vuodessa heille, joilla on kaikkein vähiten. Se voi olla Operaatio Ruokakassi tai mikä hyvänsä tapa. Kunhan käytät tuon summan ajatuksella. 

#veronkevennyshaaste

Jos haluat käyttää tunnistetta sosiaalisessa mediassa, se olkoon yllä. Haasteeseen voi kuitenkin osallistua tekemättä siitä minkään valtakunnan numeroa. Voi vaikka ostaa ruokakaupan lahjakortin ja pudottaa sen naapuruston köyhän yksinhuoltajan postiluukkuun anonyymisti. Järkyttäväähän on, miten moni köyhistä tuntee häpeää, vaikka häpeällistä on ainoastaan monen suhtautuminen köyhyyteen. Häpeällistä on olla välittämättä. 

Monille vastaanottajille ja lahjoittajille voi kuitenkin olla helpointa käyttää väylänä järjestöä, joita Suomessa piisaa. Sininauha, Hope, Lahja lapselle -keräys, diakoniatyö, vaihtoehtoja riittää. 

Turussa saattaisin lahjoittaa summan vähävaraisten jouluruokailun järjestäjälle, sillä viime joulunakin Logomosta jouduttiin kännyttämään pois valtava määrä ihmisiä, jotka jäivät ilman jouluruokaa. Jos rahaa olisi enemmän, tilaisuuksia saataisiin kaksi. Vaihtoehtoisesti tilanpuuteesta oven ulkopuolelle jääneille voitaisiin jakaa jouluruokakassi, vaikka tällöin yhteisöllinen ulottuvuus jää kokematta. Se on tärkeä osa köyhyyden torjumista. 


Myös Grand Champagneen jonotetaan joka vuosi Helsingissä. On myytti, että viiniharrastajat olisivat rikkaita, vaikka heistä moni onkin hyvätuloinen. On myös paljon heitä, joille tietystä elämänlaadusta kiinni pitäminen on jopa tärkeämpää kuin velkaantuminen. Yleensä ihminen tulee toimeen aina vähemmällä. Vasta sitten, kun ei oikeasti enää tule, kun liian iso asunto ja tupla-auto on jo myyty ja muutettu koko perheelle liian ahtaaseen vuokrakaksioon ruokarahoja laskemaan - vasta sitten on oikeasti köyhä. 

Köyhyyttä ei usein eikä aina näe päälle päin. Mutta asia voi käydä ilmi vaatetuksesta, rikkinäisistä kengistä ja muista seikoista, joiden ehjyys on hyväosaisille itsestäänselvyys. Nykyinen kirppis- ja kierrätysmania on kuitenkin tehnyt hyvää: enää kirppiksillä käyntiä ei pidetä köyhyyden merkkinä. Edelleen monissa ulkomaissa kirppisvaatteissa on stigma, jonka yläpuolelle niin sanottu keskiluokkainen kansa haluaa ehdottomasti asettua. Suomessa on yhä "helpompi" olla köyhä kuin monissa muissa maissa, vaikka köyhyys ei koskaan ole helppoa. 




Itse olen todella kyllästynyt siihen empatiavajeeseen, joka Suomessa vallitsee. Se on luikerrellut päätöksentekoon, jossa ennen vedettiin eri puolueidenkin välillä yhtä köyttä. Ihmisarvo oli jakamaton, (joskaan ei vielä maailmansotien aikaan). Samaa ei voi sanoa tästä päivästä, joka näkyy tämän hallituksen päätöksistä. Esko Aho ja Iiro Viinanen kommentoivat laman jälkeen, että leikkausten olisi pitänyt ulottua tasaisemmin koko väestöön. Miksei näin läheisestä historiasta opita? 

Myös Sixten Korkman lausui juuri näytetyssä Perjantai-ohjelmassa (Kenen syytä köyhyys on?), että lapsiperheiltä leikkaaminen ei ole millään mittarilla järkevää. Kokenut taloustieteilijä tietää mistä puhuu, eritoten köyhän lapsuuden kokeneena. Valitettavaa yhä on, ettei köyhyyteen oikein voi samaistua ellei ole itse kokenut taloudellista niukkuutta pidempikestoisesti. Jos tietää elävänsä ajan X todella tiukasti, psyyke sen kestää paremmin kuin päättymättömän tarinan. 


Köyhien keitaita ovat kirkko ja kirjasto.


Köyhällä on varaa käyttää kirjaston palveluja - yksi harvoista täysin tasa-arvoisista laitoksista Suomessa - muttei koskaan ylimääräistä kuvetta vaikkapa keittiönkaappien vaihtoon tai tapetointiin. Köyhimpien asuinalueiden talot näyttävät sisältä aivan muulta kuin sosioekonomisesti parempituloisilla alueilla, joissa kyllästyminen voi ohjailla sisustamista ja jopa toimivan kohteen remontointia. 


Haluan omalla toiminnallani vaikuttaa, että tämä täysin kestämätön ratkaisu verokevennyksestä kompensoituisi edes osittain summan suuntaamisella köyhille. Rehdisti, tarvitsetko oikeasti kyseistä summaa mihinkään? 25 000 euroa tienaava hometalossa asuva yksinhuoltajaäiti varmasti kaipaa joka penniä 230 euron verohelpotuksesta, mutta suurin osa ei tee summalla mitään niin merkittävää, etteikö sillä voisi pelastaa vähävaraisemman päivän elämästä. Ehkä jopa koko elämän. 

Jos tämä on nykyajan anekauppaa, olkoon niin. Se on sitä hyvän asian puolesta. Ja kun hyvää jakaa, paha vähenee. Koskaan et voi tietää, koska olet itse avuntarvitsija. Tietenkään ensisijaista ei saisi olla tuen saaminen avustusjärjestöjen ja lahjoitusten kautta, mutta tulevan hallituskauden aikana yhä useampi joutuu niiden asiakkaaksi. Pidetään siis huoli, että järjestöillä on tähän varaa. 

Lähdetkö mukaan haasteeseen?


Lahjoituskohteita: 

Operaatio Ruokakassi (Turun seutu)

Hurstin Apu (pääkaupunkiseutu)

Kotimaanapu (kohdennetut tarvekeräykset vaikeuksissa oleville ihmisille)

Sininauha (asunnottomien apu)

Aseman lapset (syrjäytymisvaarassa olevan nuoret)

Hope (vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille)

...ja monia muita, joita ei nyt tähän tullut mainittua. Voiko esimerkiksi kirkon diakoniatyöhön lahjoittaa? Jos keksit hyvän lahjoituskohteen, voit kertoa siitä kommenttiin. 




Kommentit

  1. Jotain hyvää siis unettomista öistäkin. Todellakin paras idea! Tästä voisi tulla vuoden haaste :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, ja onhan osa kässäristäkin yöllä kirjoitettu :D mutta terveydentilan takia pitäisi kyllä saada tämä luova fokus siirrettyä päiväsaikaan! Jään odottelemaan kutsua Vuoden haaste -gaalaan!

      Poista
  2. Sitä pitää tietenkin lähteä, että hallitus hoitaisi asiat nykyistä paremmin, mutta hyväntekeväisyys on silti aina tärkeää.
    Itse olen Planin kuukausilahjoittaja ja tuen välillä muitakin avustusjärjestöjä. Yksi taho, jota voisi tukea enemmän on Lääkärit Ilman Rajoja. Näistä apu menee kylläkin ulkomaille, maailman köyhille lapsille ja kriisipesäkkeisiin.
    Itse haluaisin tukea vaikeassa asemassa olevia nuoria, joten Aseman lapset voisi olla minun kohteeni. Haaste siis vastaanotettu.

    Viime aikoina olen joutunut panemaan rahaa kovasti hampaisiini ja mietin, miten köyhät vanhat ihmiset oikein maksavat kaikki terveyskulunsa, joita vanhana tulee vääjäämättä kaikille, hoitoja ja lääkkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet kuukausilahjoittaja, ja lähdet silti vielä tähän mukaan! Lääkäri ilman rajoja on todella hyvä ja tärkeä kohde myös. Tähän liittyen, nyt on juuri tullut kirja suomalaisesta kirurgista Ruandassa, mutten tiedä, pystynkö lukemaan. Varsin pieni kynnyscsilti verrattuna siihen, millaisissa oloissa lääkärit joutuvat kriisipesäkkeissä työskentelemään.

      Suomessa Aseman lapset ei varmasti tarpeekdi lahjoituksia saa, joten se on oikein hyvä kohde senkin takia.

      Samaa olen miettinyt, terceydenhuollon kulut ovat todella kovia. Minullakin meni 300 euroa hammaslääkäriin ennen joulua, jatko on yhä tekemättä kun tässä välissä on yhtä mukavat sähkölaskut. Hienoa, että joillain talous kestää kaiken. Se on etuoikeus.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!