Kiehtova katala Venäjä - lue

Harvoin, jos koskaan kehotan lukemaan jonkin tietyn kirjan. Näin olen toiminut ehkä vain Eddie Jakun kohdalla, josta tuli esikoiskirjailija 99-vuotiaana. En kuitenkaan nyt löydä tuota julkaisua, vain tämän sinne päin, jossa olen luetellut lukemiani vaikuttavimpia kirjoja. 

Nyt mennään kuitenkin tämän vuoden parhaaseen tietokirjaan Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Uskonpa, että olen samaa mieltä kirjan parhaudesta vielä tämän vuoden lopussa. Tiesin kyllä Ilta-Sanomien toimittajan Arja Paanasen ansioista, tiesin myös, miten helppoa on leimata tietyn lehden edustajan uutiset joksikin muuksi kuin mitä ne tosiasiassa ovat. Tinkimätöntä journalismia aikaansa edellä.




Kuten Paananen itsekin sanoo, jälkiviisas on helppo olla - silti luku hänen tiedostaan Venäjän todellisesta luonteesta jo paljon ennen muita on erinomaisen osuvaa. Suomettumisen perinne ja trauma on maassamme vahva, ja on käsittämätöntä, että samaan ansaan astutaan vuosi toisensa jälkeen. Suomettumisen traumasta ja lonkeroista kaikkialle kannattaa lukea myös toisesta hienosta teoksesta, Vesa Vareksen Nuori Ben Zyskowicz - Suomettumisen vuodet.

Kuten Sauli Niinistö sanoi, naamio on riisuttu ja Venäjä näyttänyt todelliset kasvonsa. Niin kyllä Arja kurkisti sen naamion alle vuosikymmeniä aiemmin saaden osansa myös siitä, mihin Venäjän tiedustelupalvelu pystyy. Moni tarina on aivan uskomaton, kuten sähköjen katkaisu Arjan Moskovan vai oliko se Pietarin asunnosta. Mutten epäile hetkeäkään, kuten ei Venäjälläkään epäillä Suomen muuttumista fasistivaltioksi. 

Tämä teos pitäisi aivan ehdottomasti kääntää kaikille kielille, ainakin englanniksi, ja jakaa ilmaiseksi ainakin Trumpille, joka ei ehkä silti ymmärtäisi lukemaansa. Ainakin jokaisen suomalaisen tulisi nyt heti lukea tämä kirja. Monella on hävettävän huono tietämys Venäjän, USA:n ja etenkin Kiinan asioista, josta jälkimmäiseen minun on nostettava esiin myös juuri lukemani Kiina Xi Jinpingin aikakaudella. Erinomainen, kattava teos, mutta vaatii pohjalle enemmän yleissivistystä kuin Venäjä(-teos). Tästäkin minun piti erikseen kirjoittaa blogiin. Moniko edes tietää, kuka on Xi Jinping? Mitä ihan oikeasti tarkoittaa Silkkitie 2.0-projekti? Mitä merkitsee, että Huawei on kiilannut yhden miehen firmasta maailman suurimpien elektroniikkayritysten joukkoon? Tämä puhe ei mene edes Venäjästä hakoteille, koska Kiina vetää Venäjääkin kuin pässiä narusta. Jokaisen kannattaa perehtyä tämän hetken suurvaltapolitiikkaan, ja siihen mitä löytyy kulissien alta. 

Palatakseni Venäjään toivon, että Kiehtova katala Venäjä -teoksen myötä lakataan yhtä aikaa lokeroimasta. Venäjällä asuu upeita ihmisiä, jotka janoavat demokratiaa. Sellainen henkilö kuin Arja Paananen on heille kultaakin kalliimpi, joka suvereenisti hallitsee kielen ja kertoo rajojen ulkopuolelle, miten asiat oikeasti ovat.

Samalla toivon, että jokaisen lehden journalisteja arvostetaan silloin kun on selvästi nähtävissä, että tämä henkilö osaa työnsä. Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä lehti on kyseessä, onko se suuri vai pieni, keltainen vai valkoinen, vaiko veren tahrima. Niin kauan kun meillä on yhtä tinkimättömiä journalisteja, meillä on vapaus.

Seuraava aiheeseen liittyvä teos taitaakin olla iki-ihanan presidenttimme Mauno Koiviston Venäjän idea vuodelta 2001, josta on yllätten tehty nyt uusintapainos. Sain suosituksen lukea tämä teos, johon onkin pitänyt ikuisuuden tarttua. Koiviston teoksissa on tunnistettava, fundeeraava tyyli. Jotta menisi nyt ihan sivuraiteille, kannattaa katsoa Areenasta eilen näytetty mahtava Koivisto-dokkari! Assi Koivisto on ollut lapsena oikea viehättävä linssilude, ja Mauno Koivisto rakastanut käyttää kaitafilmikameraa. 

Tällainen kevennys tähän Venäjä-paatokseen. Vähän alkoi Paanasen teoksen jälkeen harmittaa, etten sittenkin valinnut myös venäjää yläasteella. Valitsin ranskan. No, ei minua harmita muu kuin tämä järkyttävä maailmantilanne. Hollywood palaa. Trump ei herää tähänkään, vaan katsoo, että vesiposteja on tyhjennetty turhaan luonnonsuojeluun. Kuka suojelisi meiltä Trumpilta, Putinilta, kaikilta hulluilta mielipuolilta ja diktaattoreilta? Ihmisistä, jotka lyövät toisia kadulla? 

Tämä maailma on sairas paikka, ja minun tapani jäsentää sitä on lukea näistä aiheista, katsoa uutisia. Osalle tämä toimii, osalle ei. Minulle tämä on työnikin puolesta velvoite, joten hyvä, että kyseessä on intohimo. Kyllä se kannattaa, sillä juuri julkaistiin juttu parhaasta aseesta Napolin mafiaa vastaan: kirjasto. 

Kommentit

  1. Maailma voi olla sairaan oloinen ja kulunut vuosi karmea.
    Se on kuitenkin takana, ja joka aamu kun heräämme on se kauneinta, tässä maailmassa valmiissa.
    Olikin aika kun viimeksi näitä luin, nyt sitten kerralla useamman.
    Saattaa olla, etten onnistu tähän liittämään kuvia, toivon voivani kuvata sanoillani tuota Seilin saarta josta mainitsit, sitä mitä se minulle tuo.
    Kun matkaa sinne, on tuo merimatka osa minun Seiliäni.
    Teki sen sitten isommalla tai pienemmällä paatilla.
    Seilin hautausmaa valkoisine risteineen kirkon edessä, paikassa josta avautuu kaunis näkymä, luo ja tuo siitä karujen kohtaloiden keskelle kauneutta.
    Se muistuttaa myös, että maailmassa jossa nyt elämme, on paljon asioita jotka ovat hyvin, joita heille ketkä siellä lepäävät, ei ollut.
    Siitä taas paluumatka on parhautta, auringon kadotessa horisonttiin ja lempeän Airiston tuulen suolaisena hyväillessä kasvoja.

    Kirjoista jotka viime vuonna jäivät mieleen mainittakoot Pekka Saurin; Mielenrauha levottomassa maailmassa ja Riitta Konttisen; Kunpa saisin hänen elämänsä : Venny Soldan-Brofeldt ja Helene Schjerfbeck.

    Tällaisia näin vuoden alkuun.
    Jakselehan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Herrasmies, kiitos viestistä! Kyllä se näin on, että aina elinolot kehittyvät, näin taisi myös muuan Ben Zyskowicz tuoreessa kirjassa osuvasti mallintaa. Herkästi ihmiskunta keskittyy aina sen hetkiseen rutinaan. Sen kyllä huomaa hyvin, ett kun työlana hiukan hellittää, tulee valoa rlämään. Tänään Ruissalossa jo niin, että naama helottaa yhä.

      Seili on kyllä upea. Ihan eri asia mennä sinne omalla veneellä turistisesongin ulkopuolella, toki vaikuttavaa ryysiksessäkin yhteysaluksella. Kyllä siell potilaat onneksi myös viihtyivät viimeisinä vuosikymmeninä.

      Kiitos kirjavinkeistä ja valoisaa kevättä!

      Poista
  2. Kirja lähti varausjonoon! Ja todellakin, suurvaltapolitiikasta lukeminen, tietäminen ja toivottavasti ymmärtäminen, on ensiarvoisen tärkeää. Juuri nyt tilanne tuntuu entistä hullummalta, mutta ainakaan silmien ummistaminen tai vain tiktok-videoihin koukuttuminen, ei juuri nyt lisää laajempaa ymmärrystä, mitä pitäisi yrittää vaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun innostuit! Osuvasti ilmaisit, juuri noin se on. Kansakunnat janoavat aivoja syövyttävää pikaviihdettä pitkäjänteisen ja laaja-alaisen ymmärryksen sijaan.

      Poista
  3. Voisin tuon kirjan myöskin lainata, olen muutamia trollejakin lukenut.
    Mä hämmästyin kun yksi ystäväni alkoi puhumaan venäjää,. mutta kertoi että äitinsä on venäläinen.
    Pakko sanoa että venäjänkieli kuulostaa kauniilta, kuuntelen myös venäläistä musiikkia.
    Toinen ystäväni kertoi että matkusti Neuvostoliittoon ja palasi Venäjältä.
    Voin hyvin ymmärtää millaista on ollut Leninin neukkuliitto Transnistriassa oli kalsaa, Leninin patsas ja ruplat kävi takseihin, tulli oli pe-lottava, koko maa oli pelottava. Mutta kerran elämässä.

    Ben Zyskowiczin olen kaksi kertaa tavannut ekalla kerralla jouluaattona, hän pysähtyi ja oli pudottaa silmänsä, en tiedä miksi, meinasin sanoa se on vitosen minuutti katsominen, ja toisen kerran eräässä huvituspaikassa, jossa jo asiallisempi.
    Nauramatta en voi ajatella Benkkua ja vappuna varsinkin kun joka toinen on vale benkku.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!