Paineetonta helmikuuta!

Minun pitäisi jo mennä nukkumaan, eikä varsinkaan kännykällä näpyttää turhaa dadaa. Haluan vain jakaa teidän kanssanne ei lainkaan turhan huolen verenpaineesta. Se on koholla.


Ulkoilu on parasta lääkettä verenpaineen ja yleisen ketutuksen sekä murhetason laskuun. 


Minulla, jolla on aina ollut alhainen verenpaine suvunkin siunauksena, on nyt pitkäkestoisen stressin, unettomuuden ja varmasti ruokavalionkin takia kohonnut riski tautien eldoradoon.

Päässä humisee salamilla täytetty croissant, jonka imuroin muistellessani Pariisia. Miksi kielto vain lisää elämänjanoa? Valitettavasti minulle elämä on yhtä kuin salami, lehmän kuolema. Vai possun, kuitenkin.


Suonissa kohisee. Ennen tässä oli patoamaton Halistenkoski. 


Syytän kaikesta vegaanihaastetta, joka oli tuomittu epäonnistumaan. Vaikka vähensin reilusti lihaa, hamusin vain lisää. Haaveilin rasvaisesta burgerista Mouton Rotschild huulillain. Sen sijaan minulla oli kumimainen vuusto tai jokin muu epämääräinen ainesosa tuottamassa nälkää yhdistettynä kahviin kauramaidolla. Kärsin.

Verenpaineen nousuun toki löytää vegaanisetkin aiheuttajat, kuten herkkuni kapriksen ja oliivin. Metwursti nyt on vanha syntini, joka nyt alkaa niittää viljaa elon laitumilta. 




Monilla maaginen neljänkympin raja ylittyy 140 yläpaineen lukemissa. Tämä on nyt korkein saamani mittaustulos, kun se aiemmin oli maksimissaankin 110. Alapaine oli alle 70, nyt aina yli 80.

Lääkkeitä en ala syödä. Toisaalta nyt ilmeisesti voi migreenilääkityksenkin pohtia uusiksi. Aiemmin monet estolääkkeet olivat minulta "kielletty" alhaisen verenpaineen takia. Enää ei ole tätä ongelmaa. Ei tosin migeeniäkään (kopkop) niin usein, että tarvitsisin enää estolääkitystä. Alanvaihto auttoi paljon asiaa. Vuorokausirytmin vaihto on pahinta riskiä kaikessa ja kaikille.

Mutta stressitekijöitä on ehkä tullut toisaalta enemmän. Ne ovat erilaisia, ja rahanmeno on pakottanut tekemään töitä limbossa. Pysähtymisen tarpeen huomaa yöllä, kun uni ei tule. 

Vaikka ulkoilen paljon, ja pyrin pitämään viikonloput vapaina, se ei riitä. Kolme eri työtä, joista kuitenkin saa kuluihin nähden liian vähän rahaa (ja muutenkin), on pitkäkestoinen ongelma, joka ei hetkessä muutu. Yhdistettynä kaikkeen muuhun. 


Kadonnut kaupunki vai Halisten kalaportaat vuodelta 1995? Tämä on siis vaelluskalojen hissi, vaikka näyttääkin, että tämä on "lääke" liian vuolaaseen virtaan. 


Sen sijaan täytyy keskittyä syömiseen. Mitä verenpainetta alentavaa herkkua voisi ahmia iltaisin? 

Kuinka moni on löytänyt itsensä samasta tilanteesta, jossa korvissa humisee muukin kuin tuuli? 

Ei sentään verenpaineetonta helmikuuta, silloinhan olisimme kuolleet. Valo voittaa sittenkin! 



Kommentit

  1. Minusta tuo verenpaineesi ei vielä ole korkea, mutta jos siinä on selvä ero entiseen, niin on kyllä hyvä seurata ja aloittaa vaikka lääkitys, jos suositusrajat jatkuvasti ylittyvät. Kannattaa mitata pari viikoa aina samaan aikaan aamulla ja illalla rauhallisessa tilanteessa pari kertaa samalta puolen ja ottaa siitä keskiarvo. Tämä tilasto jo kertoo, missä mennään.
    Minulla on kahden lääkkeen yhdistelmä ja nyt on hyvät arvot. En uskaltanut kertoa kenellekään pahinta mittaamaani arvoa, alapaine 120 ja yläpaine yli 200. En silloinkaan tuntenut mitään oireita, olin vain koko ajan jännittynyt ja stressaantunut silloisesta työimapiiristä. Tämä oli joskus alle viisikymppisenä.

    Kolesterolia kannattaa myös seurata. Minulla oli vain vähän yli suositusarvojen 5,2, kun pitäisi olla alle 5 ja paha kolesteroli 3,1, kun pitäisi olla alle 3 ja silti määrättiin syyskuussa lääke, ja nyt kun mitattiin niiin tulos oli huikea: 3,7 ja 1,4! En ole kuullut, että kenelläkään olisi alle 4 kolesteroli, mutta matalasta arvosta ei kait ole mitään haittaa. Veri kulkee liukkaasti suonissa.

    Lautanen on alkanut täyttyä yhä enemmän vihanneksista, koska niissä on niin hyvänmakuisia, mutta kyllä käytän leikkeleitä, meetvurstiakin joskus ja kevytjuustojen ohella välillä kermajuustoja ja joka päivä herkkukahvit jälkiruuaksi (aina joku leivos, suklaata tai jäätelöä).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!