Väsyneen päiväkirja

Joskus kirjoitin miltei päivittäin päiväkirjaa, iltaisin. Minulla on pari lihalaatikkoa täynnä niitä. Aika vegaaninen sisältö, mutta metsää on käytetty. Nyt en edes tiedä, missä päiväkirjani on.

En edes tiedä, mitä lopulta kirjoittaisin. Vastoinkäymisiä toisensa perään? En jaksa analysoida maailmaa, joka on surullinen.

Turun Sanomissa oli tänään kolumni uhriutumisesta. Yhteiskunnassamme kilvoitellaan lähinnä siitä, kuka kärsii eniten. Keneltä on leikattu, kuka kohdannut vääryyttä ja niin edelleen. Ihmisestä tulee sellainen, kun hän ei koskaan saa palvelua tai kohtaa ihmisiä, jotka hoitavat asiat kuten kuuluu. Riman alittaminen on helpoin valinta molemmin puolin. 

En olisi silti uskonut, että minun pitää näin nopeasti turvautua ammattiliiton apuun vaihdettuani toiseen. Vaan mikäpä nyt enää minua yllättäisi. 

Siinä kohtaa, kun tällainen aidosti vain ja ainoastaan muista ihmisistä ja olosuhteista johtuva "menestysputki" vain jatkuu ja jatkuu, on kyynistymistä vaikea välttää. Olen todella väsynyt ihmisiin.

Ilmeisesti olin jo vuosia sitten, kun entinen pomoni on piilottanut itseltään sometilini. Tämänkin näkee heti katseesta, sekä siitä, ettei ensimmäinen julkaisujen katsoja ole nykyisin enää lainkaan joukossa. Muiden ex-kollegojen jokaista julkaisua hän kyllä peukuttaa. Mikäs siinä, en sovi toksisen positiivisuuden sapluunaan. 

Kuuluin muutenkin loppuvuosina mustalle listalle vain siksi, että ajattelen, ja uskallan tehdä sen myös tarvittaessa ääneen. Uskallan vaatia oikeuksia silloin, kun niitä poljetaan. Olen huomannut, että todella harva uskaltaa tehdä mitään muuta kuin purnata kulisseissa. Silloin työelämä ei koskaan muutu.

Vanhus ja meri. En ole lukenut, nyt on menossa Virallisesti syytön. Joka olen myös todellisesti. 

Osaan kuvitella, että tilanne, jota nyt läpikäyn, johtaa siihen, etten enää tule työskentelemään tietyssä paikassa. Eikä se johdu minusta vaan huonosta johtajuudesta. Hyvään ei riitä se, että on mukava. Olen aina ihmetellyt, miten johtoasemiin hakevat laamat ja vallanhimoiset. Miksei koskaan aidosti henkilöstöosaamisen humaanit ja pätevät ammattilaiset, jotka uskaltavat myöntää mahdolliset virheet, ja tarttua tarvittaessa heti epäkohtiin. Sen sijaan olen kohdannut paljon enemmän nynnyjä, vaikenevia ja vältteleviä esihenkilöitä - termi, josta tulee nyt uusi EU-direktiivi.

Joskus minulle rivien välissä tarjottiin mahdollisuutta esihenkilötyöhön. En ollut kiinnostunut, ja vähintään yhtä suuri syy oli, ettei tarjousta tehty läpinäkyvästi, vaan se perustui suosikkigalleriaan. Onneksi en tuolloin oksentanut kahvikuppiin.

Eläviä ja kuolleita. Hautausmaat antavat minulle jo kohta enemmän voimaa kuin elävät ihmiset. Silti juuri lukemani keisari Marcus Aureliuksen Itselleni osoittaa, että ihmiset ovat olleet samanlaisia aina. Tosin nykyihminen ei jaksaisi nähdä vaivaa tällaisen kiviröykkiön rakentamisessa, vaan ulkoistaa hautauspalvelun täysin muille. Harva on enää edes nähnyt kuollutta, paitsi ehkä peilistä. 

Nyt Turun kaupunkin entinen pormestari Minna Arve jättää politikoinnin myös apulaispormestaritasolla. Hopea on eittämättä hänelle häviö, vaikka hän saikin kutsun Business Turun toimitusjohtajaksi. Suosikkigalleriasta on helppo napata tekijöitä johtoon.

Kerran näin, keitä kaikkia kuuluu vapaamuurareihin. Olen sen jälkeen vihannut erityisellä lämmöllä tätä kaupunkia. 

Kuvat eivät ole Turusta. Vaikka Turun historiaa ja kulttuuria rakastankin, olen yhä enemmän pohtinut, voisinko henkisesti paremmin muualla. Muuttorumba ynnä muu on vain terveitä varten. Mutta pieni ongenvapa värisee täällä, jossa kuvasin. 

Parempi lopettaa tähän, eikä jatkaa taas uudesta puutalokohteen purku-uhasta, josta vastuussa on Turun kaupungin omistama TVT. Tässä kaupungissa mikään muu ei tapahdu nopeasti paitsi purkaminen. Tilanne on monilta osin jopa heikompi kuin 1970-luvun lopulla, jolloin Börsin purku oli saanut aikaan kansanliikkeen.

Valitettavasti olen itse lauta kaupungin rakennelmassa. Ehkä laho jo, kun millään poppaskonsteilla ei eheydy ennalleen. Ei auttanut kolmen päivän c-vitamiinikuuri marjoilla ja kaalilla, olen entistä väsyneempi. 

Jos olisin kaupunki, tekisin itselleni lobotomian. Tämän jälkeen en osaisi muuta kuin hajottaa ja hallita.