Nyt on elokuu

 ...ja minä olen viljaa. 

Miltei kirjaimellisesti, niin ovat viljavainiot kehystäneet sielunmaisemaani koko kesän. Tuulessa huojuva syysvehnä, jota ei erota keväästä. Silti tuleva syksy on täysin toinen kuin kulunut kevät.

Iltalenkillä syke nousee ja laskee.

Yritän kirjoittaa edes muutaman rivin jotain muuta kuin työtä. Lakanat peseytyvät koneessa, ikkunasta leijuva kuulaus on vallannut makuuhuoneen. Ymmärrän kirjoittamisen olevan enteilevää. Kuin palaisi nykyhetkeen, kun lukee viisi vuotta sitten kirjoitettua. Alitajunta on aina tätä hetkeä viisaampi.

Ostin oikein brunssiainekset, eli pekonin, munia ja avokadon. En tiennyt, että senkin kypsyysasteen mittaamiseen on kehitetty masiina. Kaikkea ihminen kuvittelee tarvitsevansa. Siihenhän markkinatalous perustuu. 

Yllä kumit kirkuivat enemmän kuin lokit. 

Seuraava loma on vasta ensi vuonna, mutta elämänmuutoskin voi olla loma. En ole vuosikausiin ollut näin palautunut. Yli kymmeneen vuoteen? Jotain hyvää tälläkin rintamalla. 

Joka hetkessä on jotain hyvää. Haikeus syntyy siitä, ettei niitä kokemuksia voi purkittaa. Siksi varmaan kuvaan niin paljon. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta silti jälkikäteen katsottuina ne voivat herättää eri tuntemuksia kuin paikan päällä. 

Kyyti on vienyt paikkoihin, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni. 

Joskus joku sanoi. Sinun silmistäsi näkee, että sinulle käy hyvin elämässä. Niistä ei näy suru, vaikka voisi näkyä. Ehkä viimein on sen aika.