Esmeraldan eetos

Säätilan ruotiminen lienee maailmanlaajuisesti yleinen ilmiö, vaikka se liitetään usein suomalaiseen ja brittiläiseen keskustelu- tai keskustelemattomuuskulttuuriin. Kun kaksi toisilleen hieman tuntemattomampaa ihmistä joutuvat (siis pääsevät Suomen ulkopuolella) samaan tilaan, mikäpä olisikaan helpompi ja tabuvapaampi jutunaihe kuin auringonpaiste tai kova tuuli? Nykyään säähän toki liitetään small talkissakin ilmastonmuutos, joka voi olla riskaabeli keskustelunavaus. Niin kauan kuin muistan, olen kiinnittänyt huomiota suomalaiseen tapaan puhua säästä usein negatiiviseen sävyyn. Miksi suomalainen näkee kussakin säätilassa jotain valitettavaa? Kun talvi on kolea ja ankean musta, kaivataan lunta. Nyt, kun on hanget korkeat nietokset, valitellaan lumitöiden raskautta, naamaa päin tuiskuavaa hiutaletta ja yksinkertaisesti lumen liiallista määrää. "Sais nyt jo riittää!" Koska rakastan täsmäkysymyksiä, kysyin päivän säävalitussessioiden uuvuttamana kotiin päästyäni (p...

Ilmasto- ja terveysahdistus on vallannut jo joka toisen pallontallaajan mielen, tai sitten vaan toiveharhoissani kuvittelen niin. Vaikka kasvisruokakin on nyt trendikästä ja tipattoman lisäksi vietetään vegaanista tammikuuta, totuus THL:n tuoreen  tutkimuksen mukaan on se, että vain murto-osalla väestöstä muutos näkyy lautasella. Edelleen lihansyönti kasvaa koko ajan. Suomalaisille maistuvat etenkin prosessoidut lihatuotteet , kuten nakit ja leikkeleet. Viikonloppu on mässäilyn aikaa sekä miehillä että naisilla. Samalla valtakunnan ykkösmediat ja paikallislehdet käsittelevät ilmastonmuutosta ja kannustavat kirjoituksillaan kansalaisia tekemään hyviä tekoja ilmaston hyväksi. Totuus lienee kuitenkin se, että vain vihreimmät kaupunkilaiset ottavat aidosti tavoitteekseen pienentää hiilijalanjälkeään entisestään. Haluan kuulua siihen murto-osaan. Koska olen muutenkin syyllisyydentuntoinen ihminen, pyrin aina ruoskimaan itseäni jollain osa-alueella. Tein mielenkiintoisen...

Viimeisen viikon aikana olen ahminut kirjoja enemmän kuin pariin kuukauteen. Työmatkajuna ja hotelliyö omassa seurassa ammensivat yhtäkkiä oikein mega-ajan lukemiseen. Minua suorastaan nauratti, kun telkkaristakin tuli peräkanaa kaksi aika noloa intressini kohdetta: dokumentti kungafamiljenista ja törkeän huono, mutta minua aina yhtä paljon naurattava Poliisiopisto. Mitä tulee mieleen sanoista Ruotsi ja poliisi? No tietenkin Beck-elokuvien Gunvald Larsson! Sain juuri päätökseen Mikael Persbrandtin avoimen tilityksen elämästään, jonka on kirjoittanut palkittu kirjailija ja taiteilija Carl-Johan Vallgren. Läheisen yhteistyön ja ehkäpä myös Vallgrenin taiteilijuuden aistii kirjoitetusta tekstistä. Ilman molemminpuolista syvää ymmärrystä tuskin olisi mahdollista kirjoittaa näin raadollisen avointa tekstiä yhä elävästä ihmisestä. Omaelämäkerroissa on harvoin todellista syvyyttä tai kipeiden asioiden käsittelyä yhtä laajassa mittakaavassa kuin tässä Persbrantin Vallgrenin kirjoittam...

Tämä on tajunnanvirtaava kirjoitus Tarot-korteista yleisesti sekä niiden sijasta ja käytöstä omassa elämässäni. Jos sinua kiinnostaa faktatieto Tarot-korteista, olet löytänyt oikean sivun. Tämä alustus siksi, että Tarot-korteilla on kautta vuosisatojen ollut mystinen leima, joka tietyissä piireissä liitetään jopa noituuteen tai muihin epämääräisiin pimeisiin voimiin. Tarotit ovat kuitenkin olleet alunperin aivan tavalliset pelikortit. Tarokki on italialainen korttipeli, jota pelataan edelleen Italiassa ja esimerkiksi Sveitsissä, josta käyttämäni vanhempi korttipakka on peräisin. Vanhin säilynyt pakka on tuotu italialaisten Viscontin ja Sforzan sukujen häihin vuonna 1432. Lisäksi Pariisin kansalliskirjastossa on tallessa 17 Tarot-korttia vuodelta 1392. Kuvitus on niissä hyvin samankaltainen kuin nykyisissäkin Tarot-korteissa. Se on hämmästyttävää, kun mietitään, miten nopeasti tyylit ja kuvakerronta yleensä muuttuvat. Tarotit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Kenties mustan ...

Kirpputorikiertelyt ovat jääneet tauolle viime aikoina, mutta tällä viikolla ajattelin korjata tämän vakavanlaatuisen vapaa-ajan ongelman. Ehkä "less is more" -sanonta pitää paikkaansa, sillä viimeisten kuukausien aikana löytöjen laatu on todellakin korvannut määrän. Rakastan saviastioita - etenkin kun niiden elävään pintaan yhdistää kynttilänvalon. Olen joskus harrastanutkin saviastioiden tekemistä dreijalla. Se on muuten äärettömän terapeuttista toimintaa - tunkea sormet märkään saveen ja seurata rullaavan möhkäleen muotouvtumista mahdollisesti jopa käyttökelpoiseksi esteettiseksi esineeksi. Jos voitan lotossa ja voin jäädä pois palkkatyöstä, ostan ulkodreijan omenapuun juurelle ja aloitan dadahenkisen saviesinetuotannon (tällä alueella on ollut satojen vuosien ajan savituotantoa, joten miksen toimisi kuvitelmissani tämän jatkumon kiinteänä osana). Ensimmäinen tekemäni esine oli jostain käsittämättömästä syystä tuhkakuppi, jonka annoin isälleni. Pari vuotta myöhemmi...

Joulukuu on jälleen kerran ollut vuoden kiireisin kuukausi. Ne harvat luppohetket, joiden aikana olen ehtinyt ajatella vaikkapa kirjoittamista, olen käyttänyt lukemiseen. Sain syntymäpäivä- ja joululahjaksi historioitsija Yuval Noah Harari n tuotantoa  sekä sangen koukuttavan Mikael Persbrantin elämäkerran. Jollet jo tiennyt, olen koukussa Beckeihin (joissa Persbrandt esittää mahtavaa hahmoa Gunvaldia), jotka myös on kohtapuoliin jännitetty läpi uudelleen.  Lisäksi meillä on vieraita, eli perhettä kylässä ulkomailta, joten kaiken liikenevän ajan vietämme heidän kanssaan - vielä kun se on mahdollista. Kohta täytyykin ryhtyä ruuanlaittoon ja latautua henkisesti myös kakkavaipan vaihtoon. Tässä aamupäiväkahvin äärellä on hyvä miettiä, mistä vuosi 2018 on koostunut. Minulla on ollut tapana käydä läpi vanhaa ja tulevaa vuotta alunperin 1300-luvulta peräisin olevien Tarot-korttien avulla, joiden käytöstä kirjotan enemmän mahdollisesti heti alkuvuodesta. Nyt ei kuitenkaan ole a...