Stockholm-special eli kuinka sieluni jäi jälleen Tukholmaan

Kesällä teimme pitkään ja hartaasti odotetun matkan Ruotsiin. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo riittämiin, varmaankin kyse ennätyksellisestä kolmen vuoden hajuraosta. Tuolloin kävimme sekä Tukholmassa että Uppsalassa (blogijutut linkeissä). Nykyisen matkan ainut miinus oli, että se oli liian lyhyt. Sanonkin parhaana vinkkinä Tukholman matkaan: jää aina päiväksi pidempään kuin ajattelit.  




Kuten aina, suurin osa länsinaapuriajasta kului haahuiluun, fikaan ja kuvaamiseen. Tällä kertaa halusin kuitenkin pitkästä aikaa vierailla Vasa-museossa haistelemassa maailman parhaiten säilynyttä hylkyä.  Tämän näköalapaikan edustalla Vasa upposi vuonna 1628.  Ostin museosta kirjan, sillä tapani mukaan kuppasin siellä lähes yliaikaa ja halusin vielä jatkaa sulkemisajan jälkeen matkaani Vasassa. Ilokseni 50 kruunun suomennettu vihko taikka kirja Vasasta on tosi kattava ja hyvin tehty. 


Kuvasin ylivoimaisesti eniten järkkärikuvia Vasa-laivasta, lähti aivan lapasesta. Nämä ovat kuitenkin rupuisia kännykkäkuvia. 

Pienoismalli ja oikea laiva vierekkäin. Yli kolmessa sadassa vuodessa Vasan upea koristelu on liuennut näkymättömiin. Kyse oli tosi kirjavasta laivasta etenkin peräpeilistä katsottuna. 


Lapsena jo kävin täällä museossa. Yhtä aikaa sukeltaja oli pelottava ja kiehtova.
 

Suurin osa Vasan matkustajista saatiin pelastettua, koska laiva upposi koko kansan edessä neitsytmatkallaan. Ihmiset lähtivät soutuveneillä pelastamaan porukkaa. Silti noin 50 kuoli, joukossa laivan kapteeni. 25 luurankoa on löydetty. 

Laivan alle tehtiin tunnelit, jotta se saatiin ylös vuonna 1961, maattuaan meren pohjassa 333 vuotta.

Vasa-museo sijaitsee Djurgårdenilla aivan toisen upean vierailukohteen Nordiska museetin vieressä. Sinnekin haluan ensi visiitillä uudelleen. Djurgården on myös loistava lenkkeilysaari, eikä kyse ole todellakaan ole liian lyhyestä reitistä. Nyt kun olen jo tehnyt stadijuoksulenkin, seuraava tavoite on Tukholma. Minullahan oli lenkkarit mukana, mutta käytin niitä lopulta vain kävelyyn. Aika ei riittänyt millään kaikkeen. 




Matkalla Djurgårdeniin oli pakko pysähtyä merituulen tuiverrukseen, nauttia lasillinen Chablis´ta ja syödä sen kera kerrassaan täydellinen Toast Skagen. Maksoin tästä mielelläni turistilisällisen hinnan 200 kruunua plus Chablis 180 kruunua. Ainoa miinus oli, että Chablis oli jo avattu varmaan edellisenä päivänä. Suurin osa joi Minuty Roseeta terassilla. 




Matka sillan yli Djurgårdeniin on aina hidas, kun on kuvattava jokaista yksityiskohtaa...



....vasten henkeäsalpaavaa maisemaa. Aina tällä sillalla mietin, voih, kunpa ei tarvitsisi palata Suomeen. 




Vasa-museo on heti sillan jälkeen oikealla nurmikentän edessä. Takana Nordiska museet. Tällä kentällä makoilin meren äärellä, luin heti museovierailun päätteeksi ostamani kirjan miehen kuvatessa rantanäkymää. 



Seuraava museo Vasan jälkeen on viinamuseo, joka edellisellä visiitillä oli remontissa ja nyt suljettu. No, jos seuraavalla kerralla! Sillä ihan ehdottomasti minun on tänne päästävä. Tässä Mälarenista noukittuja pulloja yli kahden sadan vuoden ajalta! Uusin on näemmä Campo Viejo Cava muutaman vuoden takaa (kyllä, tunnistan sen etiketin ja aikakauden tällaisestakin kuvasta). 



Jatkamme kulkua ilojen keitaassa, entisessä kuninkaallisessa metsästyssaaressa, ja päädymme nykyiseen hupiin Gröna Lundiin. Kuvasin täällä pitkän tovin vuoristoradassa oksentavia ihmisiä ja muistelin omaa tikapuukävelyä laitevikaisesta laitteesta alas. Kyllä nykyisin olisivat vähintään MediHeli ja kriisiterapia vastassa.




Rakastan tällaisia vanhoja huvipuistokopperoita luukkuineen. Mikä se yksi elokuva on, jossa ollaan huvipuistossa ja siellä on sellainen itämaan tietäjäukkeli kopissa (tarkoitan ennustajalaitetta, johon pistetään rahaa)? Muistaako joku tällaisen elokuvan? Siinä oli suuri vanha rantalaituri, myös meri edustalla. Poika tai mies laittoi rahaa siihen tietäjäukkeliin ja sit tapahtui joku taika, joka muutti koko elämän. Vai olenko nähnyt vain unta? Huvipuistoissa on parhaimmillaan yhä absintinhuuruista magiikkaa, sellaisena tuo aika minulle näyttäytyy vaikken laitteiden aktiivikäyttäjänä ollut muun kuin sokerihumalan vaikutuksen alaisena. 




Yhä yksi suosikkini on tämä karuselli, toinen oli mustekala. Katselin haikeana aidan läpi riemua, joka toisille on itsestäänselvyys ja minulle vain karvas muistutus siitä, että asun Suomessa. 





Niin päättyi tämäkin ilta, Nordiskan kuvaamisen kautta hotelliin Tukholman toiselle laidalle. Jäi harmi kyllä se puisto kokonaan koluamatta sekä suuri hautausmaa. Päiviä olisi pitänyt olla lisää, tuskin enää uudelleen lähdemme hotelliin niin lähelle sairaalaa. Vaikkei sieltä kyllä mitään melua kantautunut, mutta oli se kävellen kuitenkin vähän kaukana kaikesta. Paitsi Vasastanista, yhdestä kivoimmasta kaupunginosasta. 






Vain yksi aamu oli harmaa. Poikkeuksellista visiiteillä Tukholmassa. Alla oleva kuva on niin ikään Vasan uppoamispaikan edustalta Fotografiskan edestä. Tuokin kehuttu museo on ollut visiittilistalla ikuisuuden, taas kerran se oli kiinni ohittaessa emmekä sitten muuten lähteneet tähän suuntaan ennen paluuta kotiin. Kuulemma siellä oli joskus hyvä brunssi. Miksei mikään paikka ole auki varhain laivan tullessa satamaan? Googletin kyllä muutamia, mutta lähimpää satamasta sai vain tuorepuuroa. Me haluamme pekonia ja munakokkelia! Eller anything else!




Slussen tuntuu olevan ikuinen työmaa. Katarinahissenin juurella oli joskus hyvä viinibaari, en muista onko enää. En tiedä uskaltaisinko syödä tuolla ylhäällä. Kerrostalot ovat ajalta, jolloin Slussen rakennettiin, eli 1930-luvun funktionalismia. Täältä voit katsoa kuvan Slussenin "neliapilasta" vuodelta 1935, kyllä oli hienoa liikennesuunnittelua silloin. Ja tuleva murheenkryyni. 



Noh, Tukholmahan ei ole lähestulkoon mitään ilman kokt korv med bröd - eli nakkikioskikulttuuriaan. Olen näistä visiiteistä aiemminkin kirjoittanut. Nyt testiin päätyi kolme eri kioskia. Observatorie Grillenin kohdalla olin juuri syönyt, enkä kyennyt ahtaa itseeni testinakkisämpylää. Tämähän on sangen harvinainen tilanne, aina on hodarissa ihmisen mentävä aukko. 




Suosittelen Observatorionmäkeä iltakävelylle. Siellä oli myös viime visiitillä maagiset loistavat planeetat, jotka pienessä punssissa tuntuivat lähes absintinomaisilta elämyksiltä. Halailin niitä ja tämäkin toki kuvattiin. 




Sitten jokin roti näihin juttuihin. Mitäs ostin? Vähemmän kuin koskaan mitään. Kaikki paikat olivat jo menneet kiinni etukäteen ennen juhannusta tai sitten vain oli huono mäihä.




Ravintolat sentään olivat iloisesti auki, tämä oli oikea ihmismagneetti. Tukholman Tinatuoppi! Tennstopet, Tinis! Jos Turussa erehdyt samannimiseen paikkaan, otan osaa. Kuolasimme lihapullia, kaikki söivät muusia ja niitä eli oli varmaan päivän lounas. Ei vain ollut yhtään vapaata pöytää ulkona. 




En kyllä ymmärrä, miten olen voinut kuvata skuutteja, mutta Tukholmassa kaikessa voi tehdä poikkeuksen. Tämä on Vasastanin yksi pääaukio ja sen läheltä löytyy kulku kirjakauppaan, jossa melkein aina käyn. Lähellä on myös Olof Palmen murhapaikka.




Akademibokhandel vaikutti olevan pienempi kuin viime visiitillä, tai sitten vain kuvittelen niin. Kyllä täälläkin myytiin Miki Liukkosen parjaamia pelejä ja tilpehööriä, mutta katsokaapa! Suomalainen maailman kartalla!


Varsin ajankohtainen peli! Vai laantuiko kohu jo?

Dekkarit todella myyvät myös Ruotsissakin vaiko oikein erityisesti siellä? Neljä hyllyllistä pelkkää dekkaria ja true crimea. Harkitsin Sisareni, sarjamurhaaja -teoksen ostamista ruotsiksi, mutta sitten muistin ettei sitä niin kauheasti kehuttu. Plärätessäni sitä huomasin, että se vaikuttaa aika fragmentaariselta. Mietin, onko tämän tyylin suosio nykyajassa osoitus kokonaisuuden hallinnan pikselöitymisestä. Kuten somemaailmakin, tarinamme alkavat olla väläyksiä todellisuuksista sen sijaan, että ne olisivat tiivistä kerronta alusta loppuun. Pidän kyllä itse molemmista tyyleistä ja eri aikatasoilla kikkailusta erityisesti. 


Ja kukas se siellä, meidän kaikkien proletaarien isäntä Nalle! Joka ei ole nuorena vasemmistolainen, hänellä ei ole sydäntä, ja joka ei ole vanhana porvari, hänellä ei ole järkeä?


Lopulta en ostanut kirjoja, mikä oli hyvä, sillä arkkitehtuurihaahuiluista olisi tullut muuten aikamoinen Via Dolorosa. 



He eivät tienneet someen keskittyessään päätyvänsä pepuiksi jonkun blogiin. Rakastan elämän yllätyksellisyyttä!




Kuvat ovat nyt menneet tietokoneelta sikin sokin tähän blogialustaan. En jaksa taas muutella niiden paikkoja, joten hypätään välillä Södermalmille Niklas Natt och Dagin teosten sijoille. 1700-luvun loppu on ehdottomasti yhä aistittavissa kaikkialla, se on viehättävää etenkin siksi, ettei kujilla enää haise. 


Minulla oli täysin sama ilme, kun piti palata Tukholmasta kotiin. Mutta ei mennä siihen vielä!



Tämä salainen puutarha oli todellinen löytö, viehättävä paikka. 


Sinne kavutaan muinaisia hirttoportaita pitkin. Eli täällä ylhäällä oli Tukholman virallinen hirttopaikka Hammarberg, jota etenkin teoksessa 1793 kuvataan, mutta myös yhtä upeassa jatko-osassa 1794. Ajattelin kirjoittaa näistä vasta sitten enemmän, kun olen lukenut vastikään ostamani 1795. Vielä kun saisi näihin Niklaksen aatelissinetin, olisin hyperonnellinen!


Kertooko pidättynyt hymy, että on ollut a) liikaa kannettavaa vai b) paikallinen tupakoiva juorukerho parkkeerasi viereiselle penkille? Vastaus: molemmat! Silti Tukholmassa kestän kaiken ja paljon enemmän. 

Nyt hirttokukkulalla on koulu, kuinka vertauskuvallista!


On niin uskomatonta ajatella, nämä kaikki olivat olemassa jo vuonna 1776. Keitä kaikkia tämän majan ympärillä tallusti, mikä oli heidän tarinansa?




Seuraava kuva onkin sitten yllättäen Gamla Stanin scifi-kaupasta, jossa käymme lähes joka kerta. Toinen meistä on suuri Star Wars -fani, viimeksi täältä löytyikin jokin aiheeseen sopiva järkäle, joka siirtolavalla kuljetettiin vanhakaupungista terminaaliin. Nyt jätin ostamatta juuri painon takia (olihan minulla jo kuusi pulloa viiniä kasseissa) tämän tosi kiehtovan ja samaistuttavan Guy Delislen sarjiksen! Rakastin Merkintöjä Jerusalemista -teosta, haluaisin oikeastaan ostaa kaikki Delislen sarjikset. 


Nuorena Delisle etsi elämäänsä merkitystä tehtaalta, jossa työntekijän ei tarvitse olla muuta kuin järjestelmän öljytty ratas. 

Darth Vader valvoi ostotapahtumia tehokkaammin kuin yksikään vartija?

Tämä kiinnosti todella, jopa englanniksi. Onko joku lukenut? Onko minulla nyt menossa jokin Japani-vaihe?



Myös sisällä kaupassa oli reissun kovin tungos, milteipä ahdisti siellä. Korona kun kuitenkaan ei ole pois keskuudestamme, eivätkä taskuvarkaat. 

Jos muistatte taannoisen tarinani tukholmalaisesta lampusta, joka rikkoutui Tammisaaresta häipyessä. Se lamppu oli tästä liikkeestä. Iloitsin, että paikka on yhä olemassa. 

Iloitsin myös, että Tukholmassa nämäkin kalliit ranskalaistuolit ovat saaneet olla rauhassa vailla kettinkejä. Suomessa Pata-Ässän edustan muovituolitkin vaijeroidaan. 

Jos menisin nyt naimisiin, löytyisi paljon enemmän valinnanvaraa hienoista hääpuvuista. Ainakin Ruotsissa! Harmittaa, etten muistanut ottaa kuvaa tämän viereisestä kelta-liilasta leningistä, jota miltei sovitin 2700 kruunun hinnasta huolimatta. Se yllä peilistä katsoi Carl Larssonin puoliso 1900-luvun alussa. Mutta missä sellaista jugend-mekkoa lopulta käyttäisi?

Kynttilöitä käytetään aina, mutta ovatko nämä enemmänkin koristeluun? Upeita joka tapauksessa. 

Himoitsin näitä lasisia kynttilänalusia. Mitään tällaista ei ole Suomessa!

Ilmeisesti joku ostaa myös lasitetusta keramiikasta tehdyn megatatin!

Nyt sitten esittelen teille toisen ostoni Vasa-kirjan lisäksi. Tuo tyhjä piikki, siinä oli viimeiset kullatun beigen väriset kierrekynttilät. Minä ostin ne, ovat yhä paketissa. Väri aika sama kuin tuo viereinen beige, mutta ostamissani on himmeä kullan kiilto. Ei niitä varmaan voi polttaa. 

Kynttilät ja kaikki lasiupeudet ovat näitä Tukholman nykyisiä maamerkkejä vastaapäätä olevassa keittiötarvikeliikeessä. Se on kans vakioni, jossa on aina vierailtava. Jos olisin ollut rahoissa, olisin ostanut niitä suupuhallettuja kynttilänjalkoja 500 kruunun hinnasta huolimatta. 

Nämä virastotalot ovat olleet monen dekkarin tarinoissa mukana, enkä ihmettele. Näiden rakentaminen oli aikanaan suuri kohu, kuten koko Hötorgetin. Paljon vanhaa jäi lanan alle, myös Tukholmasta on purettu hyytäviä määriä vanhoja rakennuksia. Mutta siellä on niitä yhä niin älyttömästi, että näky ei ole yhtä pistävä kuin Turussa. 

Ukrainan ja Ruotsin lipun värit ovat samat. 


No, mitäs muuta ostin? Toki oli käytävä nuuskimassa myös antiikkiliikkeitä ja koluttava läpi pari Stadsmissionia. Mielestäni paras Tukholman kirppis löytöindeksiltään, ja toimipisteitä on useita ympäri kaupunkia. Nyt testiin osui Vasastanin puoleinen Stadsmission, joka sijaitsee lähellä Tukholman hienoa pääkirjastoa (kuvia siitäkin kohta).




Olin jo aivan ostamassa tätä halpaa öljylamppua kotiin, kunnes tulin järkiini. 

Täältä olin myös totisesti ostaa ruotsiksi sekä tuon 1794 että Parfyymin, jonka ehkä uskaltaisin uudelleen lukea ruotsiksi. Mutta päätin, nyt ei enää kirjoja pullojen lisäksi. Nämä maksoivat 10-20 kruunua kipale. Eli alle kaksi euroa. 

Tämä vaikutti myös tosi kiehtovalta, olisi nyt edes tämä pitänyt ostaa. 

Sekä huonossa kunnossa oleva empirepeili polvilumpiolla. Täytyy tulla uudelleen pakettiautolla Tukholmaan. Tai no, silloin kannattaa jo varmaan käydä vähintään Ystadissa asti. 

Lopulta ostin Stadsmissionista vain turkoosin mekon, joka maksoi noin 8 euroa, on ihan uniikin näköinen ja tehty Göteborgissa. Miksei minulla ole mekosta kuvaa? Lisäksi ostin kunnon stockholmarena take away -kahvin. Jäin se kourassa kuvaamaan ihmisiä, kun mieheni kuvasi taloja. 



Suosittelen. Jos joku kaipaa näiden osoitteita niin googlettakaa, arvatkaa muistanko ainoankaan osoitetta. 

Sitten on näytettävä kuva astiakeitaasta, josta bongasin samat Rörstrandin liilat Spets-lautaset, joita minullakin on. On jo kahdeksan kappaletta, siksi en ostanut näitä. En myöskään hinnan ja huonon kunnon takia. Lautaset maksoivat 300 kruunua kappale, eli alta 30 euroa. Omistani maksoin 4 euroa kipale. Suomessa ei arvosteta Rörstrandia etenkään, jollei leimaa näy. Näissä oli painoleima, mutta omissani vain massaleima Z. Se ajoittuu muistaakseni 1870-luvulle. Milloin jonnekin palatsiin rekrytään antiikkiasiantuntija, jolle kaadetaan kristallilasiin samppanjaa? Olen käytettävissänne. 


Vaikka Tukholma on suurkaupunki, sieltä saattaa silti tehdä tosi halpoja antiikkilöytöjä. Nyt en löytänyt mitään, mutta olen joskus myös varovasti tingannut hinnoista. 1920-luvun liköörilasit ostin edellisreissulla vain 20 kruunua kappaleelta!


Tällainen keidas oli tämä, Vasakällaren Odengatanilla. Yhden osoitteen sentään muistan!

Jäi kovasti harmittamaan, etten saanut tätä tarjotinta. Liike oli juuri menossa kiinni, enkä viitsinyt olla se yliaikaa vievä asiakas. Mutta toisaalta oisin tuonut rahaa taloon. Aivan mahtava tarjotin! Joskus mietin, mitä olen menettänyt, kun en ollut 1960-70-luvuilla polttamassa rintaliivejäni. 


Samassa liikkeessä oli myös alkuperäisiä vanhoja Mon Amie -kuppeja, joita yhä valmistetaan. Se keittiötarvikeliike myi näitä uusina, eivätkä nämä kyllä olleet yhtään halvemmat. 

Tämäkin tarjotin oli supersymppis. Olen alkanut kuvata kaikkea mitä tekisi mieli ostaa, sitten voi jälkikäteen katsoa edes kuvia ja olla tyytyväinen törsäämättömyyteen. 

Onko siis totisesti näin, etten ole ostanut tähän mennessä muuta kuin: 

- Mekon Stadsmissionilta
- Kierrekynttilät keittiökaupasta
- Vasa-kirjan Vasa-museosta

Kyllä, jos unohdetaan ne kuusi pulloa viiniä. Systembolaget oli toki nuuskittava läpikotaisin ja ostettava Jens Lapiduksen Snabba Cash -viinit. Mutta niistä olen jo kirjoittanut toisaalla!


Kirjasto on kansalle ilmainen loistava palvelu. Tukholmassa tämä on myös maailmanlaajuisesti tunnettu arkkitehtoninen nähtävyys. 


Oli kuitenkin sama karma kuin aikanaan Hagia Sofiassa Istanbulissa. Sisäsali oli paketissa remontin takia!






Takana Observatoriomäki. 

Edessä Elämä...



...ja vihdoin nakkisämpylä! Taiteellisin toteutus oli St. Eriksin Sibyllassa. Ehkä tämä oli kokonaisuudessaan paras. Miksei Helsingissä ole snägäreitä missään? Turussa sentään on muutama. 


Tukholman Riddarhuset voisi olla Turun pääkirjasto. Rakennuttaja Rettig halusi, että kirjaston mallina toimisi tämä hieno hollantilaisten tekemä pytinki 1600-luvulta. Sisälle pääsee tunnin vierailuaikana. Olisiko ollut perjantaina kello 11? En tiedä, mutta täytyyhän prolen edustajan joku kerta päästä tähän aatelistaloon edes nuuhkimaan rahan hajua. 






En spämmännyt tänne kuin murto-osan kuvista. Olen voipunut. En kestä masentavaa eloa Suomessa. Vaikka tiedänkin, ettei Ruotsi mikään onnela ole. Mutta jostain syystä herään henkiin Ruotsin kamaralla. Adjö igen, toviksi. 



Haikein hetki, joka ikinen kerta.

En kyllä innostunut yhtään Viking Glorysta. 

Onneksi sentään on lohtupulloja. Joko nyt ymmärrätte kassieni painon?

Koska olet viimeksi ollut Tukholmassa? Kaipaako kukaan sinne yhtä paljon akuutisti ja kroonisesti takaisin? Mietin jo josko pieni syysmatka...pieni ruskalenkki Djurgårdenilla?

Kommentit

  1. Minä olin kesän alussa ja aika samoja seutuja liikuskelin. Jaan Tukholma -innostuksesi tietenkin, vaikka en olekaan noiden kauniiden esineiden hamstraaja. Mutta ilmapiiri on Tukholmassa aina jotain ihan muuta, keski-eurooppalaista kai lähinnä verrattuna Suomeen. Minulla Tukholmassa käyntiin sekoittuvat aina myös ihanan nostalgiset muistot nuoruuteni 60-luvun lopun kesätyöpaikoista. Voit kuvitella että ankean harmaa Turku (tai Helsinki, ihan sama) 60-luvun loppupuolella oli ankea verrattuna sykkivään Tukholmaan. Tuntui että siellä nuori nainen vasta alkoi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä viehättävästä muistelosta Leena! Näin olen kuvitellutkin, aikamoinen ero ollut suomettuneessa Suomessa ja länsimaisessa Ruotsissa, joka on ollut, niin kuin sanoit, osa keskieurooppalaista kultturia. Paljonkin olen ajankuvaa selvitellyt ja kaitafilmejä sekä YouTubea plärännyt. Ja sitten on tämä ihana Aika on meidän -sarja. Alkoi miltei harmittaa, etten ottanut vastaan joskus tarjottua Nordjobb-työpaikkaa. Mutta oisko se ollut niin ihanaa gloriaa kuin sinulla, tuskinpa vain! Kuitenkin minusta tuntuu yhä siltä, että vasta Tukholmassa alan elää - iästä riippumatta :D

      Poista
  2. Minä suunnittelen turneeta Tukholmaan ja eteläiseen Ruotsiin, edellisestä kerrasta on ehkä 2-3 vuotta. Viro on tainnut sivuuttaa Tukholman - opiskeluaikoina olin Tukholmassa arkistoreissuilla monta kertaa. Stipendiin kuului majapaikka keskustan hotellissa, kylpyammeella ja hienolla aamiaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kuulostaa kyllä täydelliseltä stipendiltä! Voi olla, että Viro on suositumpi nykyään - ainakin Helsingistä lähteville. Turusta ei pääse edelleenkään kuin Tukholmaan käsittääkseni, joten se on senkin takia ollut aina luonteva valinta. Eteläinen Ruotsi on yhä näkemättä, siihen reissuun pitää kyllä varata aikaa. Ja taikoa myös rahaa, jos aikoo ostaa jonkun punamultaunelman ja jäädä sinne :D

      Poista
  3. Leffa oli Big - isoksi yhdessä yössä. Ja Tom Hanks pääosassa. Ikiaikainen koko meidän perheen lemppari. Kuten myös Tukholma. Aivan ihana "tavata" toinen suomalainen, joka ei pysy nahoissaan Tukholman ihanuudesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos tästä! Mietin kuumeisesti enkä saanut päähäni. Pitäähän tuo nyt katsoa mahdollisimman pian uudelleen. Kiva, että sinäkin olet menettänyt sydämesi Tukholmalle! Muistaakseni se on joskus myös valittu maailman kauneimmaksi pääkaupungiksi, en ihmettele! Uusia reissuja odotellessa :)

      Poista
  4. Nyt tuli monta hyvää vinkkiä Tukholmaan! Tekstistä huokuu suuri rakkaus Tukholmaa kohtaa, mikä on tietysti aivan ihanaa - itsekin tykkään kovasti, vaikka sydän sykkii Tanskaa kohtaan vielä ehkä enemmän (olen kylläkin ollut Köpiksessä vain kerran pari, eli pitäisi päästä testaamaan uudelleen tunteet). Olen lähdössä ensi viikolla Tukholmaan ja nyt pitää todellakin pitää silmät auki Rörstrandin kanssa, jos vastaan tulee halvalla sun keräämiä juttuja, niin osaan napata ne mukaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Miten upeaa! Oletkohan jo lähtenyt, huomasin vasta nyt tämän kommenttisi! Kiitos tarjouksesta 💛 etusijalla tietenkin pitää olla omat löytösi! Kiva jos saatoin nostattaa Tukholma-fiilistä kattoon jo etukäteen! Siellä on nyt ihanaa varmasti, ruska eikä liian kylmä. Trevlig resa! (ja juu, Köpis on kans ihana mutta olen itse ollut siellä vain kerran, silloin jäi bähän etäiseksi vielä paikan hienous kun oli kyseessä ohikulkumatka. Smörrebröd tuli kyllä testattua!)

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!