Luukku 10: Zen-hetki kynttilämeressä

Harvinainen hetki kotona: olen yksin ja talossa on täysin hiljaista. Kuulen vain hennon kohinan kaakeliuunista, jossa viimeiset palavat kekäleet hiipuvat hiljalleen väreileväksi hiillokseksi. Olen todella tämän hetken ja tunnelman tarpeessa. Ja kynttilöiden, sillä niiden polttaminen ei ole lainkaan itsestäänselvyys. 




Voin sytytellä täällä antaumuksella kynttilöitä vain yksin, koska meitä migreenivammaisia on talossa kaksi ja toinen meistä ei kestä kynttilän liekkiä näköpiirissään. Miten huvittavaa, sillä minä taas kestän hyvin ne, mutten led-valoja! Nyt otan siis kaiken irti tästä joulutunnelmoinnista. Kohta täällä näyttää spa-osastolta. 




Imuri lojuu lattialla odottaen yhä, että joku tarttuisi siihen. Mutta kyllä tämä ilta on jälleen kerran elämän paras hetki vain olla. Kiireisen joulunalusajan jaksaa, kun on mahdollisuuksia totaalirentoutumiselle. 



Tämän luukun sisältö kehottaa sinuakin sytyttämään kynttilän ja rentoutumaan, nauttimaan vain hiljaisuuden kauniista sinfoniasta. Milloin viimeksi vain olit vailla  virikkeitä? 


Siveltimet ja liköörilasit odottavat niihin tarttumista, mutta kriikunalikööri on valmista vasta helmikuussa. Täytyy silti jouluna maistaa sitä testimielessä. 

Tunnelmallista tiistaita ja vielä kauniimpaa keskiviikkoa!

Kommentit

  1. Emilia K12. joulukuuta 2019 klo 21.01

    Tykkään myös kynttilöistä, vaikka ne saattavatkin olla haitallisia terveydelle, etenkin säännöllisesti poltettuina. Koen, että niiden luoma tunnelmaa kuitenkin rentoutaa ja piristää mieltä tähän pimeään vuodenaikaan. Minullekaan ei ole koskaan tullut kynttilän valosta migreeniä, vaikka muuten kirkkaat valot saattavat migreeniä kyllä aiheuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos13. joulukuuta 2019 klo 6.12

      Tuota terveysaspektia olen itsekin pohtinut, samoin kuin puiden polton kohdalla. Kyllä sen huomaa, että vanne alkaa kiristää päätä, jos on päällä sekä takka että liikaa kynttilöitä. Havin perinteiset kruunukynttilät palavat mielestäni puhtaammin kuin esim. tuikut, joita olen yrittänyt välttää. Kaikki kynttilännysät olen kerännyt valtavaan kulhoon, jonka sisällön aion valaa joskus uusiksi kynttilöiksi. Ehkä vanhainkodissa sitten :D mutta se on juuri noin, kynttilät tuovat iloa ja rentouttavat. Täytyy vain kohtuudella poltella.
      Pahin led-valo minkä tiedän, on joillain pyöräilijöillä oleva vilkkuva valo! Huh! Onneksi kestämme kynttilät.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kuva
Nyt on aika kerätä kirpeänmakeat kriikunat puusta tai maasta ja hyödyntää ne mitä herkullisimmalla tavalla. Kriikunalikööri on yksinkertaisesti parasta alkoholijuomaa, mitä omista käpälistä ja puutarhan hedelmistä voi syntyä. Appeni mukaan kriikunaliköörini ON kaikista maailman alkoholijuomista parasta! Se on jo jotakin! Mutta kunniaa en voi omia itselleni, sillä jo muinaisessa Damaskoksessa ymmärrettiin kriikunaherkkujen päälle. Kriikuna levisi ja levitettiin ympäri Eurooppaa, Suomeen 1700-luvulla. Monista pihoista kriikunapuut on hävitetty, sillä sato on usein niin runsas, että koko maa värjäytyy kriikunoista. Kengänpohjani ovat kuljettaneet epämääräisen näköistä ruskeaa mössöä töihin asti siivoojan kauhuksi (hän luuli mössöä joksikin aivan muuksi...). Jatkuvasta keräämisestä ja/tai siivoamisesta koituu monelle liikaa vaivaa. Se on sääli, sillä kulinaarisempaa hedelmää on vaikea löytää. Liköörin ohella kriikunahillo on tai-vaal-li-nen juustojen lisuke. Etenkin homejuuston ja pipar...
Lue lisää

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kuva
Vuosia sitten koin sienestysretkellä metsässä jotain sellaista, mitä minun piti pureksia pitkään. Aivan kuin olisin menettänyt todellisuuden- ja ajantajuni kuusimetsässä, jonka kärpässienet hehkuivat neonoransseina sammalmaton päällä (heh, enkä syönyt näitä sieniä ennen kokemustani). Jatkoin kävelyä rinteistä polkua pitkin tuntien, kuinka kuusenlatvat kietoutuvat toisiinsa muodostaen tunnelin ympärilleni. Tunsin käveleväni kuin keskellä satua kohti epätodellista ja hieman pelottavaa tuntematonta, joka muuttuu painajaiseksi hetkenä minä hyvänsä. Kuusitunnelin päässä oli valoisa niittyaukio. Heinäryteikön keskeltä pilkisti hylätty, ruosteinen 60-luvun punainen kuplavolkkari, Volkswagen Transporter . Okei, tämä kuulostaa jo aivan hippi-LSD-tripiltä. Mutta ei, kyllä se asunnoksi muutettu auto oikeasti siinsi edessäni, minähän menin puolipeloissani tutkimaan tätä erikoista metsän keskeltä löytyvää jäännöstä. Autossa oli sänky, pöytä ja vanha jääkaappi. Auton edessä oli entinen terassi,...
Lue lisää

Tarot - itsesi peili

Kuva
Tämä on tajunnanvirtaava kirjoitus Tarot-korteista yleisesti sekä niiden sijasta ja käytöstä omassa elämässäni. Jos sinua kiinnostaa faktatieto Tarot-korteista, olet löytänyt oikean sivun. Tämä alustus siksi, että Tarot-korteilla on kautta vuosisatojen ollut mystinen leima, joka tietyissä piireissä liitetään jopa noituuteen tai muihin epämääräisiin pimeisiin voimiin. Tarotit ovat kuitenkin olleet alunperin aivan tavalliset pelikortit. Tarokki on italialainen korttipeli, jota pelataan edelleen Italiassa ja esimerkiksi Sveitsissä, josta käyttämäni vanhempi korttipakka on peräisin. Vanhin säilynyt pakka on tuotu italialaisten Viscontin ja Sforzan sukujen häihin vuonna 1432. Lisäksi Pariisin kansalliskirjastossa on tallessa 17 Tarot-korttia vuodelta 1392. Kuvitus on niissä hyvin samankaltainen kuin nykyisissäkin Tarot-korteissa. Se on hämmästyttävää, kun mietitään, miten nopeasti tyylit ja kuvakerronta yleensä muuttuvat. Tarotit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Kenties mustan ...
Lue lisää

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kuva
En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä? Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 1...
Lue lisää

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kuva
Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti. Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä oleva...
Lue lisää

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Kuva
Kirppiksillä on tullut ravattua tänä vuonna rutkasti enemmän kuin viime vuonna. Kävin myös myymässä kertaalleen kellarin "roinaa" ja nettosin tällä jopa 150 euroa parin viikon paikkahinnan summasta miinustaen. Eli noin 200 euroa yhteensä. Käytin ne rahat viiniin ja rahastosijoitukseen, joka taitaakin olla parahultaisesti miinuksella kuten elämä nyt usein ylipäätään. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa joskus kirppikseltä löydettyyn retrovaatekasaankin! Tämä upeus, käyttämättömän näköinen paksu puuvillaliina kustansi vain 2 euroa! Mutta kappas, siinä olikin ale ja sain liinan vain eurolla! Tämän vuoden vaatelöytöni ovat olleet taas pitkälti retroa/vintagea. Olen myös sortunut ostamaan pöytäliinoja aivan luvattoman määrän. Koskaan en kuitenkaan käytä kuin muutamaa vain. No, tuon kuvan oranssin liinan näin sieluni silmin pihapöydällämme, olihan se eurolla ostettava. Mutta noin priimana sitä ei kyllä parane unohtaa ulos aurinkoon ja sateeseen, etteivät värit haalistu.  Ostinko...
Lue lisää