Esmeraldan eetos

... vaikka epäonnistujien maailma on usein kiinnostavampi. Tällainen lause piirtyi mieleeni ja kuului lopulta lannistuneina sanoina keskustellessamme mieheni kanssa epätasaisesti jaetuista onnen palikoista. Tuurista, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Silti lahjakkaatkin tarvitsevat onnenkantamoisen ennemmin tai myöhemmin. Liityttyäni Instagramiin ja alettuani ensimmäisen kerran katsoa oikein kunnolla mitä ihmiset siellä julkaisevat, yllätyin, miten kovatasoista tekstiä kaiken kuvakaaoksen ja "tiktok-pelleilyn" keskeltä löytyy. "Heippahei ja ihanaa viikonloppua" on yleinen julkaisun sisältö, mutta kyllä Instasta löytyy paljon pureksittavaakin, jopa täysin julkaisukelpoista purukumia. Ja miksei löytyisi? Vaikkei minulla ole asiasta vielä juurikaan omakohtaista kokemusta, uskon, että kustannustoimittajat heittävät ö-mappiin todella lahjakkaiden kirjoittajien tyylinäytteitä. Sellaisia, jotka joku toinen lukija julkaisisi aivan ehdotto

Ainokaisena vapaapäivänä en taida kyetä muuhun ulosantiin kuin kesän 2020 Google-hakusanojen jakoon! Top-10 eniten haetut hakusanat, joilla blogiini on päädytty, koostuvat - kuten aina - kriikunalikööristä , metsänpeitosta, nokkospestosta  ja tarot-korteista . Nyt mukana on kuitenkin kiinteän vahvasti lähiseutumatkailu. Mikkolanmäen bunkkerit ja Luolalanjärvi keräävät koko ajan lisää kiinnostuneita kävijöitä, ja se näkyy myös blogini vierailijasivulla.  Tämä iltainen zen-kuvaushetki on peräisin Aurajoen Halistenkosken pöpeliköstä.  Täysin uutena top-10 hakuna paistattelee oman taiteen hinnoittelu , josta minulla ei ole edelleenkään mitään käsitystä. Sain kyllä eilen ostotarjouksen eräästä töissä väkertämästäni ala-astetasoisesta työstä, mutta veikkaan tarjouksen kummunneen  säälistä.  Toinen yllätys kesän hakuseurannassa on, että tällä kertaa kukaan ei ole hakenut mitään Tinderiin liittyvää rouvashenkilön blogista!  Mutta mennäänpä itse asiaan. Minua näemmä kiinnosta

Päivän ja koko vuoden marttailuvinkkini on itse tehdyt "pikahillosipulit"!  Tarvitset 80 senttiä rahaa ostaaksesi Lidlistä viimeisen alennetun hopeasipulin siemenpussin, noin neljä kuukautta aikaa, pitkiä piuhoja ja tolkuttomat määrät helteessä lämmennyttä, liejuista sadevettä. Lopputuloksen pitäisi silti olla kaiken vaivan väärti. Lähtöruutu. Maali! Tai no, oikeastaan se on tyhjä purkki yhdistettynä euforiseen sipulihönkään.  Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle eli makuelämykseen ennen vaiheiden perusteellista läpikäyntiä. Pahoittelen jo tässä kohtaa laihanlaista kuvasaldoa - pihalla oli aina joko liian kirkasta, sateista tai siellä oli liian suuri mahdollisuus piinaavien ihmisten kohtaamiseen. Tajusin, etten ottanut ainuttakaan kuvaa sipuleista sulolaatikossaan! Korvikkeeksi laitan tähän kuvan kesäkurpitsastani. Olin niin innostunut ainoasta orastavasta pampusta, että unohdin kuvata viereiset sipuli- ja yrttiviljelykset. Nyt tämä orastava pamppu on kasva

Luin Suomen Kuvalehden  artikkelin , jossa pohdittiin eroja mies- ja naiskirjailijoiden näkyvyydessä sekä heidän tuottamansa tekstin analyysissa. Miehiä ylistetään useammin kirjailijaneroina ja teknisesti taitavina kirjoittajina. Aiemmassa naistenpäiväpostauksessani  toin myös esille, kuinka mieskirjailijoiden teoksia ostetaan enemmän kuin naisten (miesten teokset myös maksavat keskimäärin enemmän). Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että suurempi osa kirjailijoista ja apurahojen hakijoista on kuitenkin naisia. Naiset ovat myös kirjastojen palvelujen suurkuluttajia, näin empiirisesti asiaa havainnoiden. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja tuosta linkkaamastani vanhasta postauksesta niitä löytyykin. Niitä löytyy myös jatkuvasti arkisista havinnoista sekä keskustelunaiheista.  Anopin kanssa keskustelimme juuri miesten huippukokkiudesta versus naisten huikeasta urasta keskuskeittiön ja kotivieraiden emännöinnin parissa. Monessa vastaavanlaisessa "luonnonmukaisessa polaris

Blogini löytyy nimittäin nyt myös Instagramista! Ehdin kirjoittaa reilusti yli kaksi vuotta ennen pikkurillin ojentamista somesyövereille. Ehkä muutos on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka.  Päätin avata instatilin, sillä minulla ei ole aina aikaa kirjoittaa postauksia tänne blogiin niin pitkään, hyvin ja hartaasti kuin haluaisin. Instagramiin voin näpytellä lyhyempiä havaintoja ja ajatuksia silloin, kun aika ei millään riitä enempään (kuten nyt, kirjoittaessani kuitenkin tätä blogipostausta yhteensä 10,5 tunnin työrupeaman jälkeen).  Hämähäkit ovat hyvin verkostoituneita, vaikka verkon muut jäsenet taitavat olla syömiseen tarkoitettuja. Näen tässä silti tai ehkä juuri siksi yhtäläisyyden somemaailmaan.  Instan hyödyt ovat selkeästi nähtävissä myös kuvapuolella, esimerkiksi kuvien käsittelymahdollisuudessa. Olen kuitenkin liian laiska viimeistellyn visuaalisen ilmeen luomiseen, vaikka olen ihmisenä hyvin paljon visuaalisuuteen ja estetiikkaan huomiota kiinnittävä.

Ainoat konkreettiset kesälomasta jääneet muistot ovat tottahan toki jälleen kerran kirppislöytöjä. Kaiken muun kesäloman sisällön olen pääasiassa syönyt tai juonut, kuten hedonistille sopii. Asianhaaraa lieventää kuitenkin se henkistä hyvinvointia lisäävä fakta, että olen panostanut toden teolla ruoka-ainesten hankkimiseen ja keräilyyn itse! Lomakonkretiaa ovat myös kellarin kuusenkerkkäsiirappi, mustikkahillo ja suolakurkut. Odottelen vielä runsaampaa sienisatoa, jotta voin tehdä suolasieniä ja toivottavasti myös jumalaista tattisäilykettä. Kuulostaa ahkeralta, mutta juuri mitään muuta en olekaan lomalla tehnytkään, ollut vain - kuten kuuluukin? Lomakipitys Kaarinan Ravattulan Muikunvuorelle , josta aukeaa maisema kohti Aurajokilaaksoa. Eri sieni- ja marjametsiä löytyy täältä käsin miltei 360 asteen säteellä, vaikka poimijoitakin toki riittää. Mutta ainakaan mustikat eivät ole metsästä loppuneet ja sienikausikin on vasta aluillaan.  En ole pysynyt laskuissa mukana, ku

Ensimmäisen elokuun sunnuntain ratoksi aion pyhittää koko postauksen mitä jaloimmalle ja terveellisimmälle yrtille, salvialle. Tämä johtuu tietenkin siitä, että saatuani viljelykseni vihdoin kukoistamaan minusta on tullut salviafani.  Käytän salviaa vähän jokaiseen ruokaan hämmästellen naapurin mielipidettä, ettei salvia sovi mihinkään sen voimakkaan maun takia. Salvia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisissa rasvaisissa ruoissa ja haudutetuissa liha- ja kasvispadoissa, jolloin tuoreen salvian maku taittuu. Rasvainen ruoka tuntuu myös jotenkin freesimmältä, ei niin raskaalta, kun sitä on höystetty salvialla. Ja mikä tärkeintä, salvian terveysarvot ovat kiistattomat - sen osoittaa jo salvian latinankielinen nimi salvare (parantaa) officinalis (lääkkeenä käytetty) . Palataan kuitenkin terveysasioihin ja hömppäuskomuksiin hetken kuluttua. Lomani lähenee uhkaavasti loppuaan, ja yksi vapaamuotoisen to do -listani kohta on yhä t