Kesän 2020 hassut haut

Ainokaisena vapaapäivänä en taida kyetä muuhun ulosantiin kuin kesän 2020 Google-hakusanojen jakoon! Top-10 eniten haetut hakusanat, joilla blogiini on päädytty, koostuvat - kuten aina - kriikunalikööristä, metsänpeitosta, nokkospestosta ja tarot-korteista. Nyt mukana on kuitenkin kiinteän vahvasti lähiseutumatkailu. Mikkolanmäen bunkkerit ja Luolalanjärvi keräävät koko ajan lisää kiinnostuneita kävijöitä, ja se näkyy myös blogini vierailijasivulla. 

Tämä iltainen zen-kuvaushetki on peräisin Aurajoen Halistenkosken pöpeliköstä. 

Täysin uutena top-10 hakuna paistattelee oman taiteen hinnoittelu, josta minulla ei ole edelleenkään mitään käsitystä. Sain kyllä eilen ostotarjouksen eräästä töissä väkertämästäni ala-astetasoisesta työstä, mutta veikkaan tarjouksen kummunneen  säälistä. 

Toinen yllätys kesän hakuseurannassa on, että tällä kertaa kukaan ei ole hakenut mitään Tinderiin liittyvää rouvashenkilön blogista! 

Mutta mennäänpä itse asiaan. Minua näemmä kiinnostaa jälleen kerran eniten kolmen kuukauden aikana syötetyt hauskimmat hakusanat (toivottavasti teitäkin). Ne tulevat tässä:

Ylivoimainen ykkönen on sanomastaan huolimatta woman is the nigger! Jostain syystä minua nauratti tämä oikein ääneen. Tiedän kyllä, kuten varmasti sinäkin, mitä tällä on haettu. John Lennonin (valitettavasti) aina yhtä osuvaa kappaletta, jonka mukaan nimesin myös taannoisen postaukseni. Voi John, kunpa sinä olisit pilven reunalta googlettanut ja joku entisajan enklanti-suomi-asiantuntija olisi tekstini sinulle englannintanut. Oikeasti kyllä haluaisin tavata ehkä juuri John Lennonin, jos saisi jonkun edesmenneen ei-sukulaisen tavata. Viimeistään sitten next levelillä!

Kumihanskat on varsin ajankohtainen haku, mutta mitä tekemistä tällä on blogini kanssa? Ehkä näpyttelyäkin pitäisi nykyään harrastaa kumihanskoilla, ettei koronaiset sormet vain osuisi näppäimistöön. No, sitä pelkoa ei ole sormilla, kumisormilla tai ilman, sillä eihän tämän luurin minikirjaimiin osu ilman juopon tuuria (kirjoitan tätä klo 23.20 juotuani puoli pulloa viiniä, apropoo, vaikka jatkan tätä varmasti vielä sunnuntaina, mikäli luoja ja John Lennon suovat).

Hauskoja neuvoja avioliittoon!?!?!? Hauskoista en tiedä, mutta neuvoja toki voin jakaa, etenkin toimimattomia. Muutamissa häissä olen kirjoitellut neuvoja paperiin. Yhdessä ainakin luki: pussatkaa aina kun voitte (koska en kehdannut siirtyä verbaalisella tasolla tehokkaampiin keinoihin). Mutta oikeasti, huonoissakin liitoissa kyllä voidaan tehdä SITÄ, mutta  suutelot Eino Leinon runojen kera ovat jääneet unholaan. Oi ihmiset toisianne suudelkaa (kasvomaskeilla), niin suuri, suuri on maa! Ja Tommy Tabermann pilven reunalta megafonin kanssa avuksi, jollei muuten luonnistu.

Esimerkiksi tässä olisi hyvä paikka suutelolle, mikäli ei jää sähköpotkulautailijoiden ja lenkkeilijöiden yliajamaksi. 

Zubrowka - kiitos muistutuksesta! Muuten en ehkä muistaisikaan nauttineeni tätä puolalaista maarianheinävodkaa rapujuhlissa vuonna... 2009? Häiriintynyttä kuitenkin on, että lopulta muistan aina juomavalinnat ajankohtineen, joskus myös keskusteluineen. Vaikken harrasta tiukkoja, rapujuhlissa voisin juoda Zubrowkaa lähes loputtomiin eli ainakin 4 senttilitraa. Nyt ei taida rapumenoja olla, mutta olen kyllä harjoitellut rapukävelyä noin niin kuin joogaliikkeen keinoin. Kirjoitan tätä postausta kotisohvalta, en sairaalasta.

Sirpa Kyyrönen. Kuka hän on ja olenko kirjoittanut hänestä? Ilmeisesti olen. Täytyy Googlettaa itse ja täten ammentaa itselleni uusi sirpa kyyrös -osuma. Gyros-kanapitaa alkoikin nyt tehdä aivan järjettömästi mieli! Enää ei mennä grillille vaan jääkaapille, josta löytyy kerrankin einestä: kasvisgrahamlihapiirakoita.

Tykitys - yksi lempisanoistani, koska se sisältää jotain intohimoista. Toivottavasti hakija löysi blogistani etsimänsä. Viime aikoina olen kuitenkin tykittänyt lähinnä kasvatuksellisia sanoja naapurisodan ammuksina, mutta olen kyllä myös tehnyt raakaa fyysistä työtä. Olen tykittänyt itseäni, olen ihmiskuula. Tarvitsen lisää aikaa sanojen tykittämiselle, mutta sen aika ei ole nyt, vaikka juuri nyt tässä tykitän väsyneitä sananparsia.

Joko arvaatte viimeisen haun? Haun, jota ilman blogini ei ole yhtään mitään? Yhtä varmaa kuin on elämässä muutos, on blogissani muuttumattomuus: se tarjoaa aina osuman haulle merkityksetön elämä! Ja hyvät ihmiset, nyt kuulette sen: tämä on nyt myös työnimenä dekkaritrilogian yhdelle osalle, jonka voitte kenties lukea, katsoa tai kuunnella vuonna 2065, jolloin hourin sen vanhainkodissa viimeisillä voimillani ulos harhojen täyttämästä universumistani!

Näin on näreet ja närhen munat. Katsotaan, jospa ensi viikolla kykenisin taas pohtimaan elämän menoa hieman syvällisemmin. Iloa sunnuntaihin!

Viholliset ovat vallanneet myös Kuuvuoren maisemakukkulan :D