Yösanat
Kirjoittamisessa suositaan aamusanoja, vaiko aamusivuja. Itselleni parasta aikaa on yö. Olen kuitenkin öisin liian väsynyt kirjoittamaan mitään pitkäjänteistä. Nyt olen lähinnä kuvannut ikkunaa, johon aamuaurinko sarastaa.
Näin elämä kulkee radallaan. Minä valvon, muut nukkuvat. Ei olisi koskaan tätäkään uskonut. Ties missä asioissa tulen vielä yllättymään. Se ettei joskus ole jotain, ei tarkoita, etteikö koskaan. Voit aina yllättyä, minkä uusien ongelmien keskeltä itsesi löydät.
Tämän kaiken, hyvin alkaneen raukeuden, pilasi illalla lähetetty WhatsApp-työviesti. Koska se on helpoin eriteltävä blogiin.
En haluaisi, että mihinkään työasiaan käytettäisiin koskaan muuta kuin kirjekyyhkyä. Tarvitsen aikaa ajatella, en sykintää.
Mutta niinhän se rakkaat ihmiset menee. Kun tämä maapallo vajoaa omaan synkkyyteensä, sen viimeinen elonmerkki on epätoivon syke hetkeä ennen uppoamista mustaan liejuun.
Pulssi ulottuu maapallon jokaiseen organismiin, työmyyriin, jotka vilkuilevat askelmäärää rannekkeesta. Montako askelta on jäljellä hautaan.
Haudas on aikaa levätä, eri väännöksin.
Minä olen siellä, mutten lepää.
Itse olen vaimentanut työpuhelimen whatsapp-ilmoitukset, katson niitä tiettyinä aikoina. Meillä on aika tavallista, että koko ilta tuupataan ilmoituksia. Nyt on ollut pari viikkoa hiljaista. Lomaa on jäljellä 1.5 viikkoa. Yöksi laitan kännykät kokonaan kiinni.
VastaaPoistaViisaita ratkaisuja. Minulla ongelma on kans tuo, että tällä hetkellä minulla ei ole erillistä työpuhelinta. Joillain aloilla käydään ihan työsuojelullista keskustekua, onko WA-viestintä OK. (joskus ei olisi ymmärtänyt, mitä tuo lause tarkoittaa).
Poista