Niin saapui alkuvuosi

Aloitus on miltei kuin "näin puhui Zarathustra". Kaikenlaisia jumaluuksia ja ennustuksia vuodenvaihteeseen liittyy, mutta itse en jaksa niistä enää kiinnostua. En halua tietää, mitä on edessä. Siksi en mittaa ja skannaa itseäni älysormuksilla tai millään muullakaan. Varmaan magneettikuvaus tarvittaessa riittää kertomaan, pitääkö viimein huolestua.

Ihmiskunta on astunut isoon markkinakuiluun ostamalla hilavitkuttimia, joiden funktio pyörii oman navan ympärillä.

Siitä huolimatta ja juuri siksi olen innostunut äskettäisistä uutisista. Pekka Puskan kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti saa jatkoa. Supermarketissa pilotoidaan Ihmisten huoltoasemaa, jossa voi mitata oman kehonkoostumuksen ja vilauttaa ostoskoriaan. Tässä on ainekset kaikkeen somesirkukseen ja herneen ajautumiseen eri sieraimiin. Mutta uskon, että "tutkimus" hoidetaan kunnialla maaliin. 

Ehkä nykyajassa ajatellaan enemmän, että kansanterveys on yksilön oma asia. Hintalappu kuitenkin lätkäistään myös ja etenkin yhteiskunnan kouraan. Lasku on maksettava silloinkin, kun sen viivästynyt lähettäjä on Varha.

Oksat kuin Pieter Bruegel vanhemman maalauksessa. Onneksi vihdoin tuli kunnon talvi eteläänkin. Oli ulkoiltava kahteen otteeseen, koska unohdin palauttaa kirjan 1945, unkarilaisen. Kirjailijan nimi on liian vaikea nyt muistettavaksi. Laszlo? 

Pääsin nyt onnekkaiden joukkoon. Kun toissa vuonna pääsiäisaterialla oliivissa olikin kivi, hampaani halkesi. Oletan, että Varhan vanha lasku liittyy jotenkin tähän, sillä muita asiointeja en muista. Koska summa oli kaksinumeroinen, maksoin vain kiltisti. 

Ne kerrat, kun olen itse joutunut Varhalla asioimaan, olen saanut hyvää palvelua. Suoraan pääsi terveyskeskukseenkin tautisena, vaikka laboratorio oli siltä asemalta viety. Mutta kun näytti keskisormea, sai vastineeksi pistoksen.

Blogin kirjoittamisessa se on ihanaa, ettei koskaan tiedä mihin se johtaa. Vaikka alkaisi kirjoittaa jostain aiheesta, ilmestyykin eteen toinen. Hyvin harva tosin jaksaa näitä enää lukea. Alkuvuosista lukijamäärä on pudonnut ehkä 50-90 prosenttia. Minulle aivan sama. Kirjoitan havaintoja elämästä ylös lähinnä itselleni. Tämä on minun älysormukseni.

Nenänpää jäätyy, koska tänään en ole lämmittänyt. Tuli riittävän lämmin lumikolan varressa. Säästän puita, koska en halua joutua tilaamaan niitä lisää. Ne ovat kallistuneet siinä missä elämä muutenkin.

Tuli on silti aina ollut se elementti, joka rauhoittaa. Humina korvissa vasten takkaa. En tarvitse muuta musiikkia paitsi silloin, kun tarvitsen. 

Äsken katsoin Esko Ahon kiinnostavan haastattelun ja vähän "maailman hauskinta miestä" Leikolaakin. Aho reflektoi hyvin poliittista uraa, ilmiöitä ja lähimenneisyyttä sortumatta turhaan jälkiviisasteluun. Hän kertoi aika samoja asioita kuin Mustien joutsenten vuodessa 1991. Eikä antanut arvosanaa silloisen hallituksen talousosaamiselle, vaan pitää sitä historioitsijoiden tehtävänä. Vieläkö joku oikeasti antaa heille vapaat kädet? 

Suljettuani töllön mietin, miksi täällä on niin hiljaista. Lumi eristää eikä korvissa humise. Naapurit ovat ilmeisesti jo nukahtaneet. Perjantai-illalla ulkona tuli vastaan vain muutamat ihmiset, joiden joukossa olivat tietenkin naapurit. Toisina päivinä se tulehduttaa minua enemmän kuin muina. Tämä päivä kuului niihin.

Kirjastosta lainasin muun muassa tämän hyvin ajankohtaisen teoksen, vaikka se onkin harmaa. Monet teollisuusalueet ovat Suomessa uhattuina. Niiden tarinat unohtuvat, ellei kukaan kirjaa muistitietoa ylös. 

Zarathustralaisuuden keskeinen elementti on tuli. Vuorille sytytettiin nuotiot, ellei sitten jopa roviot. En tiedä, miten tämä liittyy vuoden alkuun, mutta jotenkin, sen sanoo alitajunta. En myöskään nuku, koska on täysikuu. Toissa yönä nukahdin vasta kello 4:10 jälkeen. Järkyttävää. Onneksi sentään on loma.

Toivon, että tämä vuosi olisi helpompi kuin edellinen ja varsinkin 2024, joka oli elämäni ehkä kauhein. Toivon, että tänä vuonna kukaan ei kuole saati sairastu vielä vakavammin. Toivon, että löydän balanssin työelämässä sen jälkeen, kun minun ei ole naapureiden perseilyn takia tehtävä enää kolmea työtä yhtä aikaa. Toivon, etteivät he aiheuta enää uutta katastrofia. Nyt kun voin vihdoin pitää lomaa, on valitettavasti liikaa nähdä heidät ikkunassa ensimmäisenä, kun herään aamulla. Jos voisin, "teleporttaisin" heidät toiseen todellisuuteen.

Toivon myös, että naapurit eivät valtaa ajatteluani enää tänä vuonna. Jokainen heille uhrattu miete on menetetty romaani. 

Tänäänkään en pystynyt kirjoittamaan, vaikka se oli aikeena. Syy löytyy aiemmasta kohtauksesta. Ja tietenkin myös yleisestä uupumuksesta. Valitettavasti sen nukkuminen pois on etuoikeus, johon ei ole taloudellista mahdollisuutta kuin hetkittäin.

 

Puhelintolpat joutuvat jossain kohtaa väistymään. Asfalttitiet ovat jo ilmestyneet pöllyävien hiekkateiden tilalle.

Toivon tietenkin tämän blogin harveneville lukijoille kaikkea hyvää tähän vuoteen. Jos siellä on joku uudempi lukija, jätä ihmeessä kommentti, miten löysit tänne. Ja tietenkin saavat "vanhemmatkin" jättää.

Tulkoon tästä tulen vuosi - kamala sanoa Sveitsin onnettomuuden jälkeen. Mutta tuli on ikuinen läksy. Nyt on muuttunut myös laki palovaroitinten suhteen. Ehkä se on uudenvuodenlupaukseni, että lupaan yrittää muistaa testata palovaroittimen kuukausittain.

Nyt nukkumaan ja tavoittelemaan kuuta taivaalta. 

Teitkö sinä lupauksia vai mittaatko elintoimintojasi?