Nyt on elokuu
...ja minä olen viljaa.
Miltei kirjaimellisesti, niin ovat viljavainiot kehystäneet sielunmaisemaani koko kesän. Tuulessa huojuva syysvehnä, jota ei erota keväästä. Silti tuleva syksy on täysin toinen kuin kulunut kevät.
 |
| Iltalenkillä syke nousee ja laskee. |
Yritän kirjoittaa edes muutaman rivin jotain muuta kuin työtä. Lakanat peseytyvät koneessa, ikkunasta leijuva kuulaus on vallannut makuuhuoneen. Ymmärrän kirjoittamisen olevan enteilevää. Kuin palaisi nykyhetkeen, kun lukee viisi vuotta sitten kirjoitettua. Alitajunta on aina tätä hetkeä viisaampi.
Ostin oikein brunssiainekset, eli pekonin, munia ja avokadon. En tiennyt, että senkin kypsyysasteen mittaamiseen on kehitetty masiina. Kaikkea ihminen kuvittelee tarvitsevansa. Siihenhän markkinatalous perustuu.
 |
| Yllä kumit kirkuivat enemmän kuin lokit. |
Seuraava loma on vasta ensi vuonna, mutta elämänmuutoskin voi olla loma. En ole vuosikausiin ollut näin palautunut. Yli kymmeneen vuoteen? Jotain hyvää tälläkin rintamalla.
Joka hetkessä on jotain hyvää. Haikeus syntyy siitä, ettei niitä kokemuksia voi purkittaa. Siksi varmaan kuvaan niin paljon. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta silti jälkikäteen katsottuina ne voivat herättää eri tuntemuksia kuin paikan päällä.
 |
 |
| Kyyti on vienyt paikkoihin, joihin en koskaan olisi uskonut päätyväni. |
Joskus joku sanoi. Sinun silmistäsi näkee, että sinulle käy hyvin elämässä. Niistä ei näy suru, vaikka voisi näkyä. Ehkä viimein on sen aika.
"Haikeus syntyy siitä, ettei niitä kokemuksia voi purkittaa." Kauniisti sanottu, ja hienoja kuviakin. Kaikkea kokemaansa ei voi tosiaan mitenkään muistaa, vaikka joistain niistä olisikin kuvia muistuttamasta. Joskus täytyy vain luottaa siihen omaan mieleen tai tunteisiin, ne muistavat. Ainakin ne tärkeimmät.
VastaaPoistaKiitos Tuulia! Näin se on, ja välillä miettiikin, kannattaako joka hetkestä ottaa kuva. Koskaan ei kuitenkaan myöhemmin kadulta, että otti. Varsinkin jos filmikamera-ajan kuvat olisi jääneet ottamatta, olisivat muistot varmasti toisenlaiset. Mutta tärkeimmät ehkä jäävät?
PoistaKaunis kertomus osin surullinen mutta ei surua ellei iloa, muistan aina kun teineinä olltiin junassa joku ukko halus paikan sanoi mun ystävälle sinulle se jää vielä luu käteen, En voi sitä unohtaa.
VastaaPoistaYksi kysyi onko kesämenoja sanoin ei ole hän harmi kohta on syksy.
Sikäli että oli sitkeä sitekä norovirus joka hyökkäsi lihaksiin vielä kolmen viikon jälkkeen lakosin lattialle.
En toivo kenellekkään sitä tautia mutta tuo samainen ysätävä sanoin jos sen sat lihaksiin se on ikuinen,
Minä olen örkkiimuri en sille voi mitään,